lauantai 9. helmikuuta 2013

Trailer

Muut ratkee, mutta Dj stays strong...

https://www.facebook.com/events/333860903397799/permalink/333860906731132/

Viimeinen viikko - syvä luotaavaa analyysia... Joka päivä.

torstai 20. joulukuuta 2012

1/2 melkein

Joo, en oo kirjoitellut, mutta se johtuu yksin siitä syystä, että söin nälissäni vahingossa oman salasanani.

Kaippa se olisi pakko keskittyä taas aiheeseen, kun puoliväli tässä tipattomassa lähenee uhkaavasti. Tänään tulee meinaan 54 päivää täynnä, joka oli viime vuotisen tipattomani reaali kesto. Sunnuntaina kello 1200 klöntti vispaa itsensä tasan puoliväliin.

Voisi kuvitella, että alkaisi jo helpottaa, mutta rakkaat hamsterinposket, se on vale. Maanantaina istuin Helsingin kadun kapakassa ja seuruettani kiusatakseni nostin erästä pulloa kohti huuliani. Täydellisessä mainosmaailmassa, täydelliset ja hyvännäköiset ystäväni syöksyisivät kilvan auttamaan minua, kunnes minä hymyillen laskisin pullon takaisin pöytään ja kaikki kaikki nauraisimme kilvan, jonka jälkeen planssit ja loppu jingle.

En saa ystäviltäni enää kannustusta, vaan viikon sisään minulle on kahdesti sanottu: "vittu, kun sä olet perseestä, kun sä et juo", kerran: "ei sulle enää voi oikeen soittaa, kun ei voida mennä juomaan", kerran: "harmi, kun sä kusit tuon sun lakkos! Mennää juomaan!" ja tässä kyseisessä pöydässä, tällä kyseisellä hetkellä: "Juo, noni, juo juo, ei kerrota muille!!"

Nostaessani kaljan haju tulvahti sieraimiini ja olin jo valmis: "jättämään kaiken ja muuttamaan hänen kanssaan Euraan", mutta pitkän sadattelu sarjan päätteeksi sain pullon koskemattomana takaisin pöytään.

Mitään hyvää tämä kaljattomuus ei ole kuitenkaan tehnyt. Vaikka olen laihtunut jo siinä määrin, että minulle taidettiin flirttailla tänään, niin ei se paljoa auta. Olen vapaa aikani käyttänyt lähinnä uskonnollisten tekstien tulkisemiseen, varhaisteini-ikäisille tytöille suunnattuihin flashpeleihin ja erilaisten viiksien muotoiluun. Kun ystäväni näki minun orastavat handlebar viikset, hän totesi vain: "tuo tipaton on muuttanut sua sisältä".

Lähestyessämme kolmatta kvartaalia täytyy todeta, että olen peloikkaampi, kuin koskaan.

perjantai 14. joulukuuta 2012

Tilastot

Katselin tilastoja ja mua hämmentää, miksi viikosta toiseen joku korealainen lukee tätä blogia?

maanantai 10. joulukuuta 2012

42 ja 69 meni samana päivänä..

Noni ja hei hei taas se on meikäläinen tässä linjalla juu.

Blogisti on virallisesti surrut Day to Dayn poismenoa niin hartaasti, että ei ole suihkun lattialla itkemisen ja keksien syönnin lomassa ehtinyt kuin itkemään vähän lisää... Nyt on kuitenkin suruaika ohi ja olen valmis uusiin rangaistuksiin.

Sen sijaan, että tekisin taas yhden tyhjänpäiväisen päivityksen, niin olen päättänyt keskittyä aiheeseen, eli juomisesta varoittamiseen. Tänään meillä on vuorossa krapula.


Havainnekuva krapulasta


Krapula on nykypäivänä ihan hyväksytty asia. Kaikilla meillä on krapula - silloin on pää vähän kipeä ja hieman väsyttää. Tekisi mieli vähän nukkua. Ja jos on oikein kova krapula, niin saattaa kerran tai kaksi oksentaa ja pää on todella kipeä. Olen todella pahoillani, mutta tämä on vale. Ihmiset joisivat paljon vähemmän, jos baarin ovella olisi kuva siitä, kun he viimeksi olivat krapulassa. Alla aion nyt kertoa inhorealistisen totuuden kaikesta.

Kolmen korttelin mittaisella Vaasankadulla on oli juhlat. Koko kolmen korttelin väki oli kerääntynyt juhlimaan tätä suurta ja mahtavaa päivää, joka tunnettiin myös nimellä torstai. Kolmen korttelin pienin ja pyörein asukas, Jon, oli myös saapunut paikalle juhlimaan. Pieni ja pyöreä Jon ajatteli, että hän ottaisi tänään ehkä muutaman mukin Heinähatun mitä parahinta mallasta ja lähtisi sitten kotiin. Pieni ja pyöreä Jon ei kuitenkaan aavistanut sitä mitä hänelle oli luvassa.

Seuraavana aamuna pieni ja pyöreä Jon heräsi. Ennen kuin hän ehti avata silmiään, hän tunsi omat kuinka hänen pienet ja pyöreät raajansa olivat aivan kertakaikkisen puutuneet ja niitä suorastaan kihelmöi. Pieni ja pyöreä Jon kun oli nukkunut niiden päällä koko yön vaihtamatta kertaakaan asentoa. Myös suussa maistui hassulta ei enää lainkaan Heinähatun maltaalta, vaan aivan kuin aukiolla taivasalla asuva Kolehmainen olisi käynyt kakkimassa yöllä pienen ja pyöreän Jonin pieneen ja pyöreään suuhun. Kuivunut räkä oli myös tukkinut pienet ja pyöreät sieraimet, niin että pieni ja pyöreä Jon vain vihelsi kimeästi aina kun yritti hengittää ulos. "Ai vittu", huusi Jon, kun tajusi kuinka hänen pienessä ja pyöreässä päässään tuntui juoksevan koko Torkkelinmäen kaniperhe. Sillon pieni ja pyöreä Jon huomaa Juurakon ruman Maisan, joka makaa hänen sängyssään. Samalla hän muistaa, että pieni ja pyöreä oli jäänytkin edellisiltana pieneksi ja pyöreäksi, koska kännissä ei vaan aina pysty. Paniikissa pieni ja pyöreä Jon lyö päälle vanhan puisen Saloransa, jossa hän kohtaa teennäisen ylipirteän lauantai aamun mörön, Janne Virtasen, hiihtämässä Vuokatin hiihtoputkessa.

Silloin pienen ja pyöreän Jonin pienessä ja pyöreässä mahassa tapahtuu kummia. Ei niin pieni, eikä niin pyöreäkään satsi mahanesteitä ryöpsähtää ilmoille pienen ja pyöreän Jonin tehdessä yksiössään 5 metrin estejuoksun maailmanennätystä syöksyessään kohti vessaansa. Pienen ja pyöreän Jonin päässä ehtii kuitenkin syntyä tunne siitä, että eräs toinen pieni ja pyöreä antaa kohta periksi ja ulostaa oman pahuutensa maailmaan. Pieni ja pyöreä Jon on silti urhea eikä anna periksi. Hän aikoo selvitä pytylle ja oksentaa ämpäriin. Pieni ja pyöreä Jon ei kuitenkaan pysty nappaamaan Etolasta hankkimaansa muoviämpäriä syliinsä vaan kompastuu lattialle sanoin kuvailemattoman pursutessa molemmista päistä ulos. Juurakon ruma Maisa, joka myös  Varma-Maisana tunnetaan, juoksee kiljuen ovesta ulos kertomaan pienen ja pyöreän Jonin onnettomuudesta kaikki. Pieni ja pyöreä Jon makaa vessanlattialla täristen hikisenä ja oksennustensa lomassa kuiskaa itkun sekaisesti pienen ja pyöreän: "Äiti".

torstai 29. marraskuuta 2012

Hyvästi

Vain hiljainen lumi leijaili,
eikä häntä enää ollut.
Surun kyynelten lävitse kuultavat
onnellisten päivien muistot.

Day to Day:n hautajaisissa

Tilanne oli tosi tunteellinen ja murruin kyyneliin huutaen öiselle Vaasankadulle: "Tää on mun vika, tää on mun vika!"