Hyvästi

Vain hiljainen lumi leijaili,
eikä häntä enää ollut.
Surun kyynelten lävitse kuultavat
onnellisten päivien muistot.

Day to Day:n hautajaisissa

Tilanne oli tosi tunteellinen ja murruin kyyneliin huutaen öiselle Vaasankadulle: "Tää on mun vika, tää on mun vika!"

Se toinen lakko

Jotkut teistä jo tietäänkin, mutta samalla kun olen ollut tässä viinalakossa, niin minulla on ollut päällä myös toinen terveyttäedistävä lakko. En nimittäin saa syödä ollenkaan niin sanotuissa kebabbiloissa.

Ennen tätä blogia pidin "Ruokablogi" nimistä valokuvasivua facebookissa, joka perustui siihen, että söin Vaasankadun Day to Day -pitseriassa lähes päivittäin saman Ananas-, Paprika- ja Salamipizzan. Blogissa oli aina kuva pizzasta ja teksti: "Ananas-paprika-salamipizza Day to Dayssä. Kiekko on mukavan iso ja täytteissä löytyy. Tunnelmaa häiritsi, että paikka on lounas aikaan tyhjä. Telkkarista my super sweet 16 marathon". Bloggaus oli aina identtinen, joskin kuva oli käsivaralta napsaistuna hieman erilainen ja tekstissä tunnelman pilaaja ja televisio-ohjelma vaihtuivat.

Ilmoittaessani viinalakostani, haastoi ystäväni minut pitämään myös pitsapaikkalakkoa samalla periaatteella - yksi päivä per yksi like. Päivien määräksi rajautui tasan 30 ja päätin sitten olla marraskuun käymättä Day to Dayssä ja muissa vastaavissa paikoissa.

Epäilijät ja ilopilaajat huutelivat heti, että kuolisin nälkään, lakkoni ei pitäisi, ja että Day to Day menisi konkkaan. Ilokseni voin ilmoittaa, että pizzeriapanna päättyy 27 tunnin kuluttua ja minä olen vielä elossa. Suru-uutinen on kuitenkin se, että tänään huomasin Day to Dayn menneen kuin menneenkin konkurssiin...

Tällainen tuli tilalle...

City Kebab - Pizza... Ei se vaan oo sama... Hintakin oli noussu eurolla.


Kaikki on pilalla.

Reklaami

Ingredients 15.12. with Abraham (L.A.O.S.)

Mitään en ole pahemmin huudellut, mutta tuossa yllä olis bileet.

Maailman ympäri 80 päivässä ja saman verran vielä ilman viinaa

"Kirjota, kirjota, kirjota"

Otetaas viikon tilannekatsaus. Piti kirjoittaa festivaaliraportti aiheesta Oscar & Sellehanks Defencen -illassa Mbarissa viime lauantaina, mutta oli pakko mennä nukkumaan. Oscar & Sellehanks oli kyllä todellinen Drum & Bass SHOW! Jumanklavius! Ekan puolentunnin aikana jouduin kolme kertaa käymään vessassa kääntämässä Tampere -kalsonkini.

Muutenkin on hieno tämä Defencen -ilta. Mbar on tietysti puitteena hyvä. Paikalla oli myös junkkaveteraaneja, kuten pseudonyymi fyysikko ja pseudonyymiyhtye T.H.A.I.M.A.A. ja vanha blogi tuttavuutemme Pyhimyskin kävi ovelta huutamassa "Back fo' mo', Back fo' mo'".

Sunnuntaina istuinkin sitten 15 tuntia töölöläisessa hautaustoimistossa kiroilemassa ammatinvalintani virheellisyyttä. Kuvasimme siis elokuvaa ja äänittäjälle mieluisinta on ehdottomasti kaiken yli kuuluvat Spårat ja Bussit. Siinä kun näyttelijät viettelykohtauksessa herkästi replikoivat, niin ei ollut kiva, kun ikkunan toisella puolella keski-ikäinen, viinaan menevä ja asuntojärjestelyiltään mielenkiintoinen herrasmies nauraa röhöttää, kuin parhainta aikuisviihdettä katsoessa. En kyllä tiedä, kuka nauraa katsoessaan pornoa, mutta ehkä haluaisin olla sellainen keski-ikäisenä. Ja teille tytöille jotka kävitte koko kymmenen minuutin dialogin siinä ikkunan ulkopuolella niin, että ohjaaja kävi häätämässä teidät pois: minä tiedän mistä te puhuitte, muahahahaha.

Maanantaina kävin teatterissa ja kaipailin kevyesti väliaikajuomia. No eipä tule nyt niitäkään. Näytelmä oli "Ylihuomenna hän tulee!", joka kertoi nyky-yhteiskunnasta ja heidän uskostaan.

Tiistaina korjasin sitten yhden DVD:n 24 fps muodosta 25 fps muotoon. No se nyt ei ole mikään ihmeellinen homma. Ääntä pitää vaan vähän pitsata (pitch) eli laittaa se kiviuuniin paistumaan ja päälle oreganoa. Hyi saatana, äänittäjävitsejä. Työryhmä oli saapuessani yrittänyt tapella elokuvan kanssa 6 tuntia ja kun lähdin pois, niin kyseisen elokuvan tuottaja pseudonyymiltään kyseisen elokuvan tuottaja tuli minua vastaan kaljakassien kera.

Aamulla eräs sankari ilmoitti laittaneensa vihkisormuksensa varmaan talteen (josta se myöhemmin myös löytyi). Toinen sankari oli pseudonyymiltään rastaniska oli rikkonut avaimen pyöränsä lukkoon ja kiroillut surkeana pyöränsä olevan nyt hyödytön vaikka lukko ei ollut millään tavalla kiinni pyörässä. Sieluni silmin näen sen reaktion: "Kaikki on pilalla, mä en ansaitse teitä" ja samalla vierustoveri yrittää selittää: "Hei, kato nyt" ja liikuttaa pyörää ees taas. Aamulla kyseisen elokuvan tuottaja ja eräs kuuma ohjaaja näyttivät hieman huonovointisilta, mutta vain hieman.

Ylipäätään viikon pahimmat darrat löytyivät kahdelta henkilöltä, joiden yksityisyyttä suojelen vieläkin tarkemmin antaen heille vain nimet Beavis ja Butthead. Olen saanut tämän tipattomani aikana jonkinlaisen papin roolin. Herättyäni tästä alkoholin kirouksesta olen alkanut jakamaan tätä ilosanomaa kaikille, suorastaan saarnaten. Samalla minulle on uskaltauduttu avautumaan omasta halusta olla juomatta, suorastaan ripittäytymään. Beaviksen suuttuessa minulle siitä, kun nillitin, että hän juo mielestäni liikaa, tunsin itseni kyllä eräänlaiseksi saarnaajaksi. Samalla Butthead uskoutui minulle, että nyt hän on juonut liikaa ja silloin minä puhuin hänelle je... tipattomasta.

Se herätti minulle ison nipun kysymyksiä. Palvovatko suomalaiset isoimpana jumalaan oikeastaan vain kuningas alkoholia? Kyllä, Keijo Keskiverto Keskon Keskusvarastolta kestää keskiviikosta toiseen, kunhan vain saa olla koko kesäkuun keskikaljoissa keskisuomen kuuluisimmalla karavaanarialueella ke...lintulahdessa: http://www.ksuomi.info/historiaa.htm . PH7 taideopiskelija on sitä paitsi niin laiska, itserakas ja saamaton, että sen pitää pitää juhlat aina, kun se saa sukat jalkaan. Siksi alalla on niin paljon karonkoita ja alkoholismia. No ei ehkä, kyllähän me töitä teemme, mutta kyllä siitä aina numero on tehtävä, kun on pari tikkua saatu ristiin. "Oijoi, olimpas tekeen tossa just aamupäivän spottia ja nyt lähden Ohranjyvään viikoksi".

Tietääkö ihminen sitten, että nyt hän on juonut liikaa? Minullehan tää tipaton on vain osa huonon itsetuntoni pönkitystä ja kerjään tällä blogilla vain huomiota, mutta entäs Buttheadin tapauksessa? Miksi toiset lopettavat juomisen ja toiset eivät? Miksi jotkut eivät sitä edes aloita? Monesko kysymyslause tämä on? En tiedä. Mutta ehkä keholla on jokin luontainen tapa viestiä, että: "Heippatirallaa, kuules Esko. Tiäksää, että jos sä juot vielä vähän, niin sä alat oleen sen näkönen, että ei tuu enää naapurin rouvalta pe... ja että niin ja lähtee samalla toi terveyskin... poksahtaa toi maksa... että poks vaan sinne tarhan pihaan lotisee sitten maksan kappaleet." Toivon näin.

25 takana ja taitelijapikkujoulut -festivaaliraportti

Kivat tuuballesi,

On ollut taas harvinaisen vaiherikas viikko. Maanantaina en tehnyt mitään, tiistaina pahoitin mieleni, keskiviikkona kävin levyilemässä Pueblossa ja torstaina en tehnyt yhtään mitään. Onneksi on kuitenkin perjantai ja pikkujoulukausi.

Mä haluaisin tavata sen jätkän, joka on miettinyt, että ennen joulua olis hyvä lähtee porukalla vetään aivan saatanasti viinaa ja paneskellä toimiston Kirsin kanssa, jotta sitten kotona on joulupöydässä varmasti tarpeeksi vaikea olla. Ihan kuin sen puolison naama ei vituttais jo muutenkin. Kysyn vaan: miksi pitää tällainen haureuden ja mokaamisen synnyinjuhla ajoittaa juuri ennen vuoden pahinta sukulaishelvettiä? Onko kiva kärvistellä tuskissaan aaton aatosta tapaninpäivään anopilla: "Oi, ompa tämä perunalaatikko hyvää!" samalla, kun rouva kyyneleet silmissä miettii, kuinka uuden vuoden jälkeen muuttaa lasten kanssa pois?

Silti.

Tänään oli kuitenkin legendaariset taidekoulun pikkujoulut. En siis puhu omasta koulustani, missä kyllä juhlistetaan aina jokaista elokuvaa tai muuta tapahtumaa viinitonkat tanassa, vaan toisesta merkittävästä taidekoulusta Suomen kentässä. Meidän koulussa bileet kun usein keskittyvät siihen, että talosta poistutaan heti, kun Salkkarit loppuu, jatkamaan johonkin lähiöravintolaan tai perussuomalaisten kantikseen. Ei, nämä toisen koulun bileet ovat top notch. Tai ainakin tavallaan.

Blogistilla on suuria vaikeuksia mahduttaa kaikki illan asiat tähän yhteen kirjoitukseen järkevästi. Iltaan mahtui niin paskaa DJ-toimintaa, blogifaneja, tanssilattian julma totuus, julkkisia, reunion, kuvaaminen bileissä, seksikäs taideala ja vaikka sun mitä.

Koko homma alkoi siitä, että erään junkkaystäväni kaveri oli lähettänyt terveiset minulle, että haluaisi blogille jatkoa. No terveisiä takaisin tälle "kuumalle sinkkunaiselle", puhelinnumeron voit jättää tuonne kommentteihin. Jos vaikka bloggailtaisiin jatkossa lähemmin, heh ;)

Siinä missä toisen koulun bileet pidetään ihan oikeasti eteisessä, niin täällä tilana on iso halli, jossa on staget, valot, pelit ja pensselit. Näissä bileissä ovat messissä kaikki entisistä oppilaista tuleviin wannabe taidehipstereisiin ja kaikkia yhdistää tarve päteä ja vähän enemmän kuin orastava alkoholismi. Bileissä oli naamiaisteema. Koska bileet olivat viimeinen laatuaan, niin jengi oli poismenon johdosta pukeutunut taivaallisen teeman mukaisesti enkeleiksi. Yhdelle enkelimimmille täytyy antaa kuitenkin propsit, kun se suoritti tämän haavoittuneen enkelin roolin todella antaumuksella, oli hankkinut kyynärsauvat ja jopa kipsin jalkaan. Todellinen enkeli taisi kuitenkin olla se, joka kiiruhti naistenvessaan sylissään viisi rullaa Lambia.

Heti alkuun haluan suorittaa kiitokset, koska loppu on pelkkää haukkua. Kiitos sille simpsakalle kyypparimimmille, joka toi mulle kokiksen yläkertaan myytyään ensin ei-oota. Juoksi ihan perään. Voit laittaa kans puhelinnumeroo tonne kommentteihin. Soitan sit, jos vaikka toisit mulle lisää kokista vaikka mun himaan, vai mitä, heh ;)

Sitten haukut. Paikkaa oli laitettu nätiksi, mutta en ymmärtänyt, että miksi saliin oli pitänyt jättää lakanat kuivumaan?

Pyykit

Koska koulun entisiä oppilaita ovat mm. Petri "kyllä sitä aina perjantaihin jaksaa, koska silloin tulee Mitä maksaa" Liski, niin voitte kuvitella, että paikalla oli myös aikamoinen määrä julkisuuden henkilöitä. Sen enempää namedroppailematta, niin heitän vähän toisenlaisen dropin. Paikalla oli nimittäin Skrillex.

Skrillex

Pihalla käytiin myös ankaraa keskustelua taiteesta. Eräs nuori neito oli kovin halukas opiskelemaan tässä kyseisessä opinahjossa. Koska koen velvollisuudekseni, useiden muiden kolleegoideni tavoin, suojella nuoria ja viattomia sieluja, totesimme yhteen ääneen: "älä vittu oo tyhmä!" Tytön naivistinen ja puhdas intohimo, sekä käsitys siitä, että hän on elämässä aivan vitun paljon pidemmällä, kuin me vuosikymmenen vanhemmat jäärät oli ihastuttava: "Siis, kun mä koen, että mulla on jotain annettavaa taiteelle, koska mä olen mä, oma itseni. Ei oo toista mun kaltaista ja mun pitää vaan löytää ne porukat, jotka ymmärtää mua". Yes but why?

No mutta tärkeimpään, eli alkoholiin. Sitä riitti taas paikalla ja ihmiset olivat kauttaaltaan sulavassa humalassa. Lähinnä ihmetyttää, että jos seisoo tilanteessa, jossa ketään muita ei ole viiden metrin säteellä, niin tälläisessa humalassa oleva ihminen onnistuu silti tönäisemään ja astumaan samalla varpaille. No nyt niitä oli paikalla lähemmäs 300. Kupit lentelivät nurin ja ihmiset törmäilivät toisiinsa. Itse eksyin, vittu kolmatta viikkoa putkeen, tanssilattialle. Rupeaa kohta pelottamaan. Jos haluaa hyvää refleksitreeniä, niin suosittelen pikkujouludiskoa. Siellä meinaan viuhuu ilmassa nyrkkiä, pulloa, jalkaa, huivia ja jos jonkinmoista tissiä. Iskuja tulee joka puolelta.

Tärkein hetki baarissa on kuitenkin 15 minuttia ennen pilkkua. Silloin on aina toimia, halusi mitä tahansa. Sillon tulevat parhaat tanssit, narikassa ei ole jonoa ja vastakkainen sukupuoli on laskenut standardinsa alimmilleen. Itse antauduin kuumaan tanssiin. Tilanne sai kuitenkin kammottavan käänteen. Ihmiset näyttävät hyvältä tanssiessaan pimeässä ja strobo on pahimmankin superpallohasardin suurin ystävä, koska sen kanssa näyttää aina tanssivan tahdissa. Nyt kuitenkin liian aikaisin tullut valomerkki pilasi kaikki mielikuvani. Valot meinaan rävähtivät päälle ja musiikki vielä soi. Herran saatana, ne äsken kauniit ihmiset muuttuvat hikisiksi palleroiksi, joiden meikit ovat levinneet, tukat sekaisin ja dallasit puskevat kainaloista. Tämä ei kyllä inspiroi etsimään mitään seuraa. Tai no. Vieressäni sylikkäin intiimisti tanssinut pari oli lähimpänä seksiä, mitä olen ollut kolmeen vuoteen. Suurempi menetys oli, että lattialla virtasi varmasti neljäkymmentä litraa läikkynyttä kaljaa.

Kaljat maassa

 

Alareunassa nähtävä kaunotar oikein vaatimalla vaati, että pääsisi blogiini. No mainostus ei ole ikinä pahasta, koska kyseessä on Arabianrannan halutuin seuramies. Catch it while you can!

Seuraava epistola sattui sitten ulkona, kun pseudonyymit morsian ja kyseinen Arabianrannan halutuin seuramies löysivät kuormalavan. Yleensä ihmiset roudaavat kännissä kotiin jonkun hoidon, mutta voihan sitä yöksi kotiin viedä vaikka apteekin valomainoksen tai liikennemerkin. Herra tietää, että kerran kuljin pitkin Helsingin katuja kantaen mukanani kimpaletta, ei kultaa, vaan asvalttia. En tiedä miksi, mutta se oli perkeleen kaunis pala asvalttia. Miksi siis ei eurolavaa? Kaikki ansaitsevat rakkautta?

Lopuksi kuitenkin esitän tärkeimmän asian meikäläisen To-Do -listalta. Sen verta olen selvinpäin ollut, että piti kirjoittaa tämä ihan ylös.

Clear app tekee to-do -listat näppärästi.

Ps. Eräs kuuma ohjaaja halusi, että mainitsen hänet tässä blogissa. Laita hei numeros tonne kommentteihin, ni mä soitan sulle ja tehään vaikka leffa. Tiäksää, Heh ;)

tschüss motherfuckers!

Kirjasitaatti

Tämä on hauskaa.

"Zorro ratsastaa yössä kuola valuen. Kojootit ulvovat yössä kuin kojootit yössä. Zorro ratsasti kalseana ja hänen päässään pyöri monta asiaa. 
"Minun päässäni pyörii monta asiaa", ajatteli Zorro ja ajatteli montaa asiaa, mm. kahta edellä ratsastavaa ryöväriä, jotka olivat ryövänneet kauniin neidon, Rosinanten, joka oli kalpea kuin makulatuuripaperi. Sen lisäksi Zorro ajatteli saksan kielioppia ja sukupuolieroottisia ajatuksia sekä kojootteja, jotka ulvoivat kalseina kuin hyeenat, jotka ulvoivat hyytävästi, kuin liivate. 
Kaunis neito anoi roistoilta armoa, mutta miehet vain nauroivat partaansa kuin alhaiset eläimet. 
Zorrokin nauroi, mutta muisti sitten, että nyt on kusiset paikat ja vähenteli naurunsa olemattomiin. Miehet ratsastivat kuin hirvi ja välimatka Zorroon vain piteni. 
"Voivoi", ajatteli Zorro, "välimatka minuun vain piteni" 
Ryöstetty nainen huusi, kuin hyeena ja hyeenat nauroivat kuin roistot, jotka nauroivat kuin siat. 
Niin silloin! 
Silloin välimatka Zorroon vain piteni. Ja miehet ratsastivat kuin kuumeisesti ratsastavat miehet ratsastavat. 
Niin silloin! 
Piteni silloin taas välimatka Zorroon taas lisää paljon ja Zorroa alkoi jo meno ahdistaa, kun oli Zorro jo ikämiehiä ja elämäntyökseen luupääkaakin selässä pitkin kannokkoa jo ihan riittävästi ratsastaa rytyytellyt. Zorro päätti oikaista ratsullaan näreikön poikki, ohi läheisen lammen. 
Niin silloin! 
Silloin Zorron hevonen astui telamiinaan ja tuusan nuuskaksi räjähtivät Zorro ja hevonen, niin että paska vain lampeen lumpsahteli. 
Mutta roistot karauttivat pöpelikköön nauraen ja kadoten kuin sakset ja kaunis neito huusi, kuin hiomalaikka." 
 
-Markus Kajo

Autotalli -festivaaliraportti

All In osti uuden auton, se tosin ei liity tähän mitenkään.

No se on jumalauta Jesse Mach tässä moro,

Kaikilla ihmisillä on yleensä kaveri, jolle aina sattuu ja tapahtuu kaikenlaista ja sen elämä on kuin suoraan jostain sitcom -sarjasta. No minä olen sellainen kaveri.

Ystäväni järkkäsivät lauantaina UG bileet Helsingissä. Tai no ei ne nyt mitkään erityisen UG:t olleet, mutta bileet jossakin muualla kuin baarissa. Sanotaanko, että lailliset UG bileet. No aivan vitun sama mitkä ne olivat, pääasia, että olivat. Meininki oli siis hyvä, puitteet loistavat ja väkeä riitti. Järjestäjät voivat siis taputella itseään selkään!

Arvoin kuitenkin kauan, että lähdenkö. Kamelin selän katkaisi se, että kaverini järjestäisi synttäribileet samaan aikaan, ja että kaikki pakko nähdä artistit oli saatu laitettua peräkkäin ja järkevään aikaan. Otin puhelun mainostuottajalle Hakaniemeen ja suunnitelmat olivat valmiit.

Sitten alkoi tapahtua. Kävelin metrossa ja selailin kännykkääni. Huomattuani ystäväni Kouvolan olevan FBssä, pysähdyin. Pahaksi onnekseni seisoin aivan keskellä puoliksi kuivahtanutta, huonosti siivottua oksennusta. Vittu.

No pääsin määränpäähäni ja eksyin taas Hakaniemen Metro-asemalla. En ymmärrä miten olen niin saatanan tumpelo, että onnistun aina nousemaan ulos täysin väärästä päästä tullessani Metrosta. Sama tapahtui eilen. Yritän päästä Hakaniemen torille, mutta nousen aina ulos toiselle linjalle. Tiedostan kyllä oman vähälahjaisuuteni, mutta silti. Eipä siinä, mainostuottaja eksyi matkalla omaan lähikauppaansa, jossa häntä olin vastassa. Vahva kaksikko kerrassaan.

Aloittelu meni tyypilliseen tapaan. Vedimme tiukat kahvit, vaihdoimme tuottajan pyörän renkaan ja riitelimme verisesti siitä, kuinka se pitäisi tehdä. Eikös yleensä etkot mene juuri näin?

Sitten siirryimme kohti pääkallopaikkaa. Ensimmäisenä kuvioissa oli Defo, jonka setti oli helvetin hyvä.  Väkeä oli tässä vaiheessa jo kohtalaisen hyvin ja Defo soitti törkeän hyvin. Jos et usko kannattaa kuunnella viime Science HKI Bassoradioshow, jossa Defo oli vieraana. Siellä muuten mainittiin tämä kyseinen blogi.

Track: http://www.beatport.com/track/its-a-sin-original-mix/3136741

Jos klubi-illoissa haisee perse, niin UG kemuissa vahvin tuoksu on hiki ja huumeet. Pajari tuoksui tuollakin samaan tapaan, kuin männä vuonna Kutosella eräissä Dubstep bileissä. Sillon takahuoneesta leijaili niin vahva tuoksu, että kukaan paikalla olijoista ei olisi päässyt huumetestistä läpi. No ehkä ihan niin vahvassa tunnelmassa ei menty, mutta pössyttelijät tunnistaa kyllä kilometrin päähän.

Käsittämättön sattumus oli, kun seisoskelin oven vieressä. Joku, oikeasti, erittäin kaunis nainen tuli koputtamaan minua olkapäähän. Nainen oli siis aivan jäätävän viehettävä, eikä todellakaan mikään puimakone niinkuin Burma sanoisi. Mimmi kysyi minulta, että mitkä nämä bileet ovat. Selitin, että ne on tuttujen järkkäämät junkka UG-bileet. Tyttö selitti, että hän oli viereisissä häissä ja oli livahtanut vahingossa maksamatta sisään. Seuraavaksi hän tiedusteli onko tapahtumalla ikärajaa. Kysyin onkohän sitten alaikäinen. Tyttö vastasi olevansa 23, mutta haluaisi tuoda neljätoista vuotiaan pikkuveljensä paikalle. Sitten tyttö kysyi, että mikä on UG ja selitin hänelle seikkaperäisesti, että ne on bileet, missä soi musa mitä baareisssa ei kuule ja mihin voi tuoda omat päihteet. Tämän jälkeen tyttö kysyi olisiko minulla myydä hänelle huumeita. Vastasin kieltävästi, koska blogisti on erittäin huumevastainen. Tyttö kuitenkin jatkoi inttämistä. Sanoin, että etsi jätkä joka tuoksuu budilta ja kysy siltä. Tämän jälkeen hän kysyi mikä on budi. Vastasin sen olevan kukkaa.

Tässä vaiheessa aloin ihmetellä, että miten tällä tietotasolla pystyy edes käymään kaupassa. Silmäilin likkaa hetken ja sen lisäksi, että hän oli oikeasti aivan mallin näköinen, niin hänestä huokui tietynlainen henki. Nimittäin pyhähenki. Olin saanut jonkin suljetussa ympäristössä kasvaneen lestadiolaisen tai helluntalaisen mimmin nuoreksi oppipojakseni UG:n synkässä maailmassa. Tilanne olisi voinut olla herkullinen, jos se ei olisi ollut niin perseestä. Yritin parhaani mukaan pitää likkaa erossa huumeista, mutta ymmärsin, että se on turhaa. Totesin lopulta, että jos vedät jotain, vedä kukkaa. Seuraavaksi tyttö ihmetteli, että miksi kaikki vain seisovat. Totesin, että bileet ei yleensä ole täällä takaovella vaan tuolla vähän lähempänä lavaa. Sitten tyttö lähti etsimään kukkaa ja huikkasi: "nähdään". Sen verta kaunis likka se oli, että huomenna meikä alkaa kiertämään noita uskonlahkojen jumalanpalveluksia. Lopulta tähän voi ainoastaan todetta missään ei ole vikaa, mutta sekä uskonto, huumeet, että UG on pahasta äärimmäisyyksiin vietynä.

No mutta Trisector oli soittamassa. Kyseinen kaveri oli meillä vierailemassa kuukautta aiemmin Breathe 6:ssa ja täytyy todeta, että aikamoinen DJ ja tuottaja kaveri kyllä on. Törkeitä, mutta törkeän hyviä biisejä lennähti ilmoille koko keikan ajan. Uskaltauduin taas tanssimaan selvinpäin ja aijjettä oli poikaa. Trisectoria voi tsekata beatportista ja tosiaan Sciencen Bassoshowsta. Jonka viimeisimmässä osiossa muuten tämä blogi mainittiin, olenko kertonut?

Trisectorin jälkeen pumpattiin sitten Burman tahdissa. Jos kaksi edellistä soittelivat synkähköä techsteppiä, johon pikku pilveily varmasti sopii, niin Burman kanssa oli aika laittaa kakskomponentti liimatuubit sieraimiin ja antautua raivokkaan jump upin valtaan. Ja perkele sehän toimi. Väki lähti mukaan, kuin herätyskokouksessa ja itsekkin rynnin eturiviin kuin teinityttö Negativen -keikalla Ruisrockissa. Burmaa voi kuulla myös Bassolla ja HJM:n bileissä.

Track: http://www.beatport.com/track/censored-dub-peddla-remix/3281542

Väsähtäminen kuitenkin yllätti mainostuottajan ja itseni. Hölmösti tanssiminen sai jäädä ja suuntasimme kohti Alepaa.

Kotimatkallani astuin vielä laattaan. Ihan kuin varmuuden vuoksi, koska se edellinen oli ehkä kengistä hinkkaantunut pois.

Iso kiitos kuitenkin klubin järkkäreille ja jokaiselle DJ:lle. Hieno tapahtuma!

Mainitsinhan jo, että tämä blogi on mainittu bassolla?

PS. Viime yönä kello 0600 sain puhelun humalaiselta Arttu Wiskarin entiseltä tyttöystävältä. Hän soitti, koska halusi, että mainitsisin hänet blogissani. Suosittelin hänelle tipatonta.

DJ tekee ruokaa osa 1

Noniin, hei taas,

Kävin äsken lämmittelemässä baarissa ja löysin uudestaan vanhan ystäväni. Nimittäin veden. Niin siis se asia, jonka kanssa käymme suihkussa, on myös erittäin hyvää juotuna.

Otin ravintolassa tänään kokonaisen lasillisen vettä ja ai, että olipa se hyvää. En selvittänyt juoman reseptiä, mutta arvelin sen olevan sen verta yksinkertaista, että selviäisin sen tekemisestä itse. Aloitankin blogissani ruokaosion, jossa valmistan erilaisia helpohkoja ja alkoholivapaita ruokia ja juomia. Ensimmäisenä siis lasi vettä.

tyhjä lasi

Alku ei ollut hankalaa. Kaivoin kaapista isohkon vesilasin, jonka sain entiseltä tyttöystävältä tuliaisiksi, kun se kävi Saksassa panemassa muita miehiä. No toista ei voi omistaa, mutta omistanpa sentään tämän lasin. Sen takana näkyykin jo hana, joka tuottaa vettä.

Ohje onkin siis seuraava
- Ota tukeva ote lasista
- Avaa hana
- Sijoita lasi valuvan veden alle
- Sammuta hana, kun lasi on täynnä

Lopputulos on nähtävissä alla olevassa kuvassa. Ensimmäikseksi kokkaukseksi pidän lopputulosta tyydyttävänä, joskin veden väri ei ole niin kirkas, kuin ravintolassa. Hyväksyn kuitenkin tämän, koska ravintolassa ovat töissä koulutetut ammattilaiset ja minä olen vasta aloitteleva kotikokki. Kuva on tuore ja otettu välittömästi kokkauksen jälkeen.

Täysi lasi juuri hanasta tullutta vettä.
Oikeasti tuli hanasta.

Olen seonnut päivissä

Huomioikaa seksikäs vesileima kuvituksen päällä.


Hai,

Huhhuh saatana. Ei oo muuten ollut helppo viikko, mutta minä olen vahva kuin kallio. Viinapiru on kolkutellut porteilla pahasti, mutta olen sulloutunut norsunluutorniini ja ampunut venäläisvalmisteisella Dragunov -tarkkuuskiväärilläni kaikki alle 600 metrin etäisyydelle eksyneet alkoholituotteet.

Viikko on ollut itseasiassa todella paha. Meillä täällä Oy Taidekoulu Abssa on ollut kansainvälistymisviikko, Illumination, jota kutsutaan meillä päin leikkisästi Pilluviikoksi tai ihan vaan Pilluksi. No viikon aikana paikalle on raahautunut ulkomaan pellejä useampi Ryanairillinen ja omat opettajamme ovat joutuneet pitämään Majaniemi-henkisiä luentoja Englanniksi: "Kiitos Pertti, Thank you Bert!"

Pillussa on ollut sitten joka päivä koulun pöydät notkollaan ilmaista tonkkaviiniä. Tätä on tietysti hommattu sen takia, että suomalaiset eivät tunnetusti saa sanaakaan ulos vieraalla kielellä tuntemattomille ihmisille, jos he eivät saa kurkkuaan ensin kasteltua alkoholilla. En usko tähän paskan vertaa, sillä joka ilta siinä kahden ja kolmen välillä on Facebookkiin ilmaantunut kuvia suomalaisista halaamassa toisia suomalaisia tuhannen päissään jossain hämäperäisessä Kallion ruotsinlaivasimulaattorissa, ilman yhtäkään ulkomaalaista. Että sikäli.

Kun näitä kuvia on katsellut, niin tajuaa kuinka surullinen biisi se Putte Possun nimipäivät kappale onkaan. "Oi jospa oisin saanut olla mukana"

Mutta pitää sitä menevän poikamiehenkin ulkonakin käydä. Tiistai-iltana oli äänisuunnittelemani taideteoksen avajaiset Virkagalleriassa. Taideteoksen nimeä en sano, koska se on päässyt unohtumaan, mutta kehotan käymään katsomassa kaikki galleriassa olevat taideteokset. Mä olin mukana siinä, jossa on niitä siivoojia ja monta telkkaria. Jos Pillussa oli ilmaista tonkkaviiniä, niin täällä oli sitten kaataja ja lasipullot. Viiniä oli myös sen verran, että jokaiselle kävijälle olisi riittänyt pullo jos toinenkn ihan itselle. Taidenäyttelyissä on hyvin hiffattu se, että koko hommasta ei ymmärrä yhtään mitään selvinpäin.  

Erään näyttelyssä olevan taideteoksen motiivina oli tuoda taiteentekemisen rimaa alaspäin. Ensimmäinen henkilökohtainen sankarini oli kommentoinut tähän: "no ei sitä nyt aivan näin alas olisi tarvinnut tuoda!". Toisessa teoksessa sai toivepuuhun ripustaa paperilappuja, joissa on oma toive. Yhdessä luki: "Enemmän parkkipaikkoja, parkkipaikka näyttely" ja toisessa "Henkilökohtainen tapaaminen Virkagallerian henkilökunnan kanssa. Eivät ole koskaan paikalla". Lisää henk. koht. sankareita. Laulua jatkaen: "Ja siellä kaikilla oli niin mukavaa".

Heti keskiviikkona ripuli napsahti tuulettimeen, koska oli järjestyksessään viidennen pitkän elokuvani ensi-ilta. Ei en siis ole yhtäkään näistä ohjannut (onneksi, koska ohjaaminen on paska nakki), mutta työryhmässä olin mukana. Kyseinen elokuva on dokumentti Kummisetäni Thaimorsian. Aivan saatanan hyvä elokuva! Menkää katsomaan! Jos elokuvan tekemisessä on glamouria, niin enskareissa sitä vasta onkin. Näissä tilaisuuksissa lähes poikkeuksetta tehdään humalapäissään huorintekoja ja tankataan ilmaista viinaa niin, että napa ruskaa. Itse noudatin kuitekin hyväksi havaittua kaavaa ja jätin viidennet pitkän leffan enskarini väliin. Että sikäli!

Tässähän oli käytännön syynä se, että illaksi tuppasin taas Vatican UGseen toitottamaan levyjä.

Seuraavan aamuna koulussa haisi ulos asti kolme kovaa koota. Krapula, katumus ja kadonnut omaisuus. Ei ole mikään poikkeus, että koulun bileiden jälkeen katoaa takki tai puhelin. Ilmiö on tullut tutuksi tässä syksyn mittaan. Ehkä sen takia, että kerrankin joku muu on toikkaroinut, enkä aina vain minä. Olenhan yksissä koulun bileissä avannut omat DJ-settini sanomalla paremmalle osaa Suomen elokuvakentästä: "haistakaa itte vittu!". No kuukauden päästä taas soitellaan täälläkin.

Tänään onkin sitten vaihteeksi edessä koulun bileet. Itse en pääpaikalle siirtynyt, mutta jatkobileisiin Manalassa saatan osallistua. Pääpaikka itsessään on suljettu tila Vantaalla. Jos suljettu tila tai Vantaa ei innosta juomaan, niin sen tekee varmasti ilmainen viina ja elokuva-alan ryhmäpaine. Voi niitä ihmiskohtaloita, joita aion jatkoilla dokumentoida.

Huomenna onkin sitten erittäin makoisat UG kemut tiedossa, jotka ovat lailliset ja joista en muuten kerro yhtään mitään. Kattaus on kumminkin kovempi, kuin yksissäkään baaribileissä tässä kaupungissa. Big Up!

Paitsi yksi klubi on huomattavan seksikäs ja sen kattaus on aivan vitun kova. Se on meinaan meikäläisen uusi baarihomma. Tästä kiinni pärstäkirjassa olevaan sivustoon, päivämääriin ja vitun kovaan artisti selektioon: https://www.facebook.com/IngredientsHKI

Jungle is Massive!

Haiku

Vittu uus Mäkki!!
Hahhahhaa köyhät kyykkyyn!!
No, äiti Vippas...

Back Fo' Mo' -festivaaliraportti

Eilinen Tampereelle lähtö kokikin yllättävän siirtymisen tälle päivää. Vätystelin himassa pelaten uutta Angry Birdsiä ja pyörimällä Facebookissa. Eli siis piereskelemällä ja masturboinnilla kulutin ison osan päivääni näin suomeksi sanottuna. Sillä mitä miehet nyt yleensä yksin kotona tekevät. Palloilin kahdesta eteenpäin, että seuraavaan junaan lähden.

Kello läheni iltaa, kun ystäväni, pseudonyymi Hesa-Esa, ilmoitti, että hän olisi 1800 jälkeen Porvoonkadulla anniskeluravintolassa. Paikalle oli myös tulossa yhteinen ystävämme Tampereelta, pseudonyymi Visby. Päätinkin, että vitut Tampereesta ja lähdin kohti Porvoonkatua.

Kävimme läpi nopeat kuulumiset, jonka kohokohdat olivat kuva Visbyn kämppiksestä sammuneena samaan asentoon, kuin urheilijat hyppyrin nokassa Oberstdrofin mäkiviikolla ja tamperelainen etsivätoimisto, joka keskittyy yliluonnollisiin asioihin Tampereella, mutta ei Länsi-Tampereella. http://etsivatoimistonekala.blogspot.fi/

Siittä sitten töräytimme Visbyn kanssa hakemaan tuttava pariskuntaa ja lähdimme kohti varsinaista aloittelupaikkaa eli pseudonyymi Pyhimyksen residenssiä. Muilla oli kaljaa itselläni Pommacia, koska kopiota, eli Festivalia, ei ollut saatavilla.

Kävimme matkalla Visbyn kanssa kebabravintolassa. Tietämättömille tiedoksi, minulla on tämän kuun ajan kebablakko. En saa syödä mitään mitä näissä paikoissa myydään. Sen katsominen, kun Visby veti omaa ateriaansa oli tiukempaa, kuin mikään alkoholihomma tähän asti.

Pyhimyksen ja hänen rouvansa kotona löytyivät sitten loput porukat ja pseudonyymi All-In. Startti oli mitä mainioin, koska näissä mehukesteissä soi Random Movementin Podcastit ja tytöt olivat tehneet kakkua. Minä ja Visby olemme vannoutuneita poikamiehiä, joten oli erittäin mielenkiintoista miten saisimme kakun lautaselle. Katsokaas rakkaat lukijat, jos kakun palan saa pystyyn, niin kansanperinteen mukaisesti pääsee naimisiin ja jos se kaatuu, niin ei. Suklaakakun palani halkesi keskeltä kahtia toisen puolen päätyen kuorrute puoli alaspäin tassille ja toinen puoli levisi murusiksi. Visbyn vastaava jäi pystyyn, mutta kierähti voltin ennen sitä. Hittoako tästä nyt pitäisi päätellä?

Teille neideille tiedoksi toisen, vaaleamman kakun palanen jäi pystyyn. Blondit - voitte soitella.

No tämän jälkeen katsoimme vähän videoita siitä, kun Pyhimys on edellisen kerran ollut humalassa ja lähdimme kohti illan päätapahtumaa eli Nosturia. Paikalla oli Digital Tunesin kekkerit jossa olivat soittamassa Sally Spectrasoul, Nuttonen ja joukko suomalaisia mm. 501. Sisälle mentäessä All-in oli vasta seitin ohuesti-in.

Eniten kaikesta mua vituttaa se, että baarissa ei saa enää polttaa. Itse en ole tupakkamiehiä, mutta nyt kun baareissa ei haise enää tupakka, niin sen hajun on korvannut liiallinen hajuvesi, pieru ja hiki. Ekaan ja vikaan tottuu, mutta keskimmäinen on se pahin. Vanhaan hyvään aikaan klubilla pystyi kaasuttamaan aivan vapaasti. Vieläkään ääni ei paljasta, mutta haju iskee nenään ja rajusti. Humalassa tätä ei huomaa, mutta selvinpäin Nosturissa se aiheutti itselläni äkkisiirtymisiä ympäri salia.

Kaikki oli oikeastaan periaatteessa hyvin, kunnes Nuttonen alkoi iskemään klassikko-otoksia pöytään. Sieltä tuli Back For More ja Zincin Filmin Calibre Remix. Tällöin syvästi tanssimista vastaan oleva Visby alkoi siirrellä jalkojaan ja paljon vähemmän tanssikielteinen Pyhimys oli tunkenut eturiviin grindaamaan. All-in mainitsi tässä kohtaa olevansa Half-In.

Sitten tapahtui jakaantuminen 501 aloitti. Visby selitti jo selkeässä humalassa, että: "tuo jätkä on lakimies, sillä on lapsi ja se on yks maailman kysytyimpiä dj:tä. Ja se on viä hyvännäkönen. Sitä sanotaan nätti-Jussiksi. Kato nyt kuinka nätti se on!". Pyhimys taas ilmaisi mielipiteensä herran musiikista tanssimalla modernin, cubistisen tanssiesityksen, jonka inspiraationa oli kurki. Esitys muistutti jotain baletin, telinevoimistelun ja voimailun välimuotoa. En usko, että olen ikinä nähnyt sellaista showta edes kansallisbaletissa. Esityksen jälkeen tuntemattomat ihmiset halusivat tervehtiä ja illan todellinen tähti taisikin olla Pyhimys. Suorite oli kuitenkin sen verta voimallinen, että Pyhimykselle tuli ohuesti paha olo ja jouduimme poistumaan.

Seuraavana aamuna All-In toteaa facebookissa oleensa loppuillasta All-In.

Kirjoitettuna tilanne ei tule läheskään yhtä selväksi, kuin paikanpäällä ja henkilöiden suojelemiseksi jätän parhaat palat pois. Digital-Tunesin ilta oli kuitenkin mitä parhain ja seura vieläkin kovempi. Suurena suunnitelmana oli, että Nuttosen jälkeen lähtisimme loppukuusta Tampereelle katsomaan Sokkosta. Jos matka toteutuu, niin voitte odotella Festivaaliraporttia taas.

Heipä hei.

Noniin ja painukaas vittuun sitten.

INFLUX DATUM - Back For More

99 päivää jäljellä

Halipatsuippa!

Tänään lauantaina vetäydyn kotiseudulle Hervantaan, Tampereelle. Suurin syy, miksi siirryn juuri nyt, ei ole isänpäivä, vaan se, että pahimmat ryyppykaverini ovat siirtyneet viikonlopuksi Vaasaan, Jyväskylään ja Helsinkiin, joten olen palttiarallaa turvassa kaikilta "tu tänne, me ollaan kaikki täällä" -puheluilta. Oma suhteeni entiseen kotikaupunkiini on muuttunut rajusti. Nykyään vietän paikkakunnalla lähinnä kesät, yleiset juhlapyhät ja erinäiset festivaaliajat. Siis kaikki ne tilaisuudet, missä on ihan ok aloittaa päivä siitä, mihin se edellisenä iltana päättyi. Tampereesta on muodostunut minulle Suomen Tallinna.

Tampere se vasta on mukava paikka. Näsi- ja Pyhäjärven välisen kosken rannalle syntynyt teollisuuspyhättö, joka tunnetaan mukavasta tunnelmasta, Ransu koirasta ja Särkänniemestä. Pieneksi kyläksi olemme saaneet yllättävän paljon pahaa aikaiseksi tässä maailmassa. Musiikin saralla olemme vastuussa kuitenkin Popedasta, Petri Nygårdista, Majurista ja tavallaan myös Eppu Normaalista. Onneksi Mamba, Neumann ja Yö on sentään Porista. Meiltä päin ovat myös kaikkien miesten ja naisten päiväunelmat. Makkarakeisarinna Mervi Tapola, Timo Jutila, Kimmo Sasi, Marja Tiura ja Hannele Lauri. (Blogisti suosittelee muuten tässä vaiheessa kaikkia lukijoita googlettamaan Hannele Laurin nuoruuden alastonkuvat. Siinä vasta kaunis nainen.)

No onhan Tampereessa jotain hyvääkin, olemmehan tunnettu jääkiekko kaupunki. Jos katsotaan vaikka sarjataulukosta Tampereen Ilveksen sijoi... No mutta voimmehan aina muistella, miten Tampere Unitedin viime kausi meni. Ja onhan meillä sentään upeaa arkkitehtuuria, kuten Kalevan kirkko ja Näsinneula. Näsinneula se vasta pytinki onkin. Mittaa löytyy 168 metriä ja hissillä pääsee näköalatasanteelle, joka killuu 124 metrissä. Tätä mä en ymmärrä. Torni loppuu oikeasti 130 metriin, mutta kun katolle on asennettu lipputanko, niin yhtäkkiä onkin neljäkymmentä metriä lisää mittaa. Ei se nyt vittu näin voi mennä! En mäkään voi lyödä penikseni kärkeen hammastikkua ja huudella omistavani 25 senttistä jöllikkää.

No mutta kulttuurista Tampere tunnetaan, jokainen teatteri esittää eri versiota Vuonna 85 -näytelmästä ja Timo Koivusalo ajaa ympäri kaupunkia etsien autenttisia 80-luvun kuvauspaikkoja ja avustajia samaiseen elokuvaan. Voisin kuvitella, että puolet elokuvasta on kuvattu Kaukajärvellä, jossa Jan Hammer kaikuu vieläkin.

No onhan Tampereella kuitenkin yksi asia mistä olla oikeasti ylpeä. Ruoka. Vaikka Tapolan mustaa, ei voi sivuuttaa, niin Tampereen kansallisruoka on nykyään wingsit. Pirkanmaan alueella syödään 50% koko Suomen wingseistä ja varsinaisia siipiravintoloita on nykyään kymmenisen kappaletta Tampereen viidestätoista ravintolasta. Hienointa on kuitenkin se, että Tampereella wingsit voi ostaa myös Matkahuollosta bussilipun yhteydessä tai Makuunista vuokratessa elokuvaa. Lisäksi suurin osa siipikastikkeista on paikallista tuotantoa. Ääni-ihmisenä olenkin todennut, että Tampereelle ominainen ääni ei ole enää Hornetit, vaan ihmisten verisuonissa kulkevan rasvan kihinä.

Joten ei muuta, kuin Popedaa soittimeen ja katsomaan, kuinka jääkiekkoa oikeesti kuuluu pelata.

Moronnääs!

Toisen viikon torstai

Hei te kullannuput. Minulla on hieman mökkihöperö olo, joten päätin taas kirjoittaa.

Blogistin pitkä radiohiljaisuus ei johdu monien veikkaamasta sortumisesta raivojuomiseen vaan yksinkertaisesta rohkeudesta näyttäytyä baareissa useammin selvinpäin. Viime viikolla, kun tipaton lähti kaikenmaailman vetojen kanssa käyntiin, niin laitoin sälekaihtimet kiinni, valot pois ja huusin viikon ajan rappukäytävään ampuvani kaikki kaljan tarjoajat ja muut viinasiepot. Jos nyt ei lasketa viime perjantaista näyttäytymistä hieman humalaisten ihmisten seurassa. Tällä viikolla olen kuitenkin ansioitunut käymällä parissakin oikeassa baarissa, jossa samassa pöydässä on kaljaa lipittäviä ihmisiä. Eilen kävimme St. Laurentin ja Snapon kanssa soittamassa ruoka- ja juomaravintola Pueblossa, josta pinkaisimme yökerho Vaticaniin, jossa oli vaihtoehtoisen (paremman) konemusiikin ilta HAKU. Vaikka kaikkia lukijoita ärsyttää suunnattomasti näiden tapahtumien missaaminen, niin ei huolta. Ensi keskiviikkona minä olen Vaticanissa ja siitä viikon päästä taas Pueblossa. (Ja vittu jos ette jätkät muista näitä mainoksia, kun tuun kyseleen juomalippuja helmikuussa...)

Tuskaa oli kyllä olla baarissa taas pelkässä tuulipuvussa ja vaelluskengissä. Olin siis tullut suoraan töistä, jonka takia minulla oli tämä seksikäs kuvausasu päällä. Te, jotka luulette, että elokuva-alalla on glamouria, niin voin paljastaa, että syvimmät epäilynne ovat totta. Kuvauspäivä alkaa yleensä shampanja-aamiaisella, jonka jälkeen siirrytään vetämään teräviä. Työt aloitetaan kahden tunnin seurustelun jälkeen. Tällöin kuvataan noin 30 sekuntia, jona aikana esimerkiksi tavallinen mainos on valmis. Tämän jälkeen siirrymme palkallisesti Michelin ravintolaan syömään ja jos jollakin on päässyt kuvauksissa päällä oleva frakki tai iltapuku tuhriintumaan, niin se vaihdetaan uuteen. Jos ei tähän mennessä seksiseuraa ole löytynyt, ajaa limusiini saattue meidät yksitellen maksullisten seuralaisten luo. Ja kokaiinia on tarjolla tietenkin kokoajan. Työtahti on uuvuttava, mutta siitä syystä useita tänä vuonna julkaistuja elokuvia on kuvattu hiljalleen jo vuodesta 97. Mutta minut oli pakotettu tuulipukuun varmaan siksi, että en voinut osallistua alkoholitteluun.

Eilen uskaltauduin jopa tanssilattialle selvinpäin, jota voidaan pitää yhtä nöyryyttävänä kuin omissa häissä housuun paskomista. Näissä tamineissa sitä voidaan verrata jopa siihen, että tekee sen alttarilla ja kuuluvaan ääneen koko tapahtumasta seksuaalisesti nauttien. Urjalalainen ystäväni kertoi kerran, että hän aloitti soittamaan levyjä, koska ei osaa tanssia. Tämä on myös minun suurin inspiraationi levyseppähitsaajan hommiin klubeilla.

Jos tilanne voisi olla omalta kannalta vielä yhtään pahempi, niin vieressäni tanssi viisi aivan helvetin seksikästä, tiukka vartaloista nuorta neitoa hulavanteiden kanssa. Hulavanteethan ovat seuraava tankotanssi tai burleski. Vähemmän tiedostava (kännissä oleva) minäni olisi tähän tilanteeseen ehdottoman tyytyväinen, mutta nyt huomasin olevani plösö tuulipuvussa, joka kuola valuen katselee pinkeitä tyttöjä heiluttamassa lannettaan. Pelkäsin, että ulkopuolisen silmin  näyttäytyisin sinä kiimaisena Güntherinä, joka takatukka liiskassa katselee huuliaan nuollen tyttöjen perseitä ja työntelee lannettaan eteenpäin esitellen tanassa olevaa telttakeppiään Hummelin pieruverkkareissa. Tästä syystä käänsin itseni toiseen suuntaan ja ymmärsin erittäin konkreettisesti miksi suomalaiset miehet oikeasti tarvitsevat parikymmentä rohkaisuryyppyä, ennen kuin lähestyvät vastakkaista sukupuolta.

Se sai mut ajattelemaan koko suomalaista juomakulttuuria. Siis sitä, että kuinka keski-ikäiset vetävät lauantai iltana saunan jälkeen kaljan ja makkaran katsoessaan Putousta. Samalla, kun heidän tyhmä ja lihava jälkikasvunsa syö juustonaksuja ja piereskelee. Siis meitä, jotka juhannuksena puolisonsa kanssa ottavat kossua vajan kulmalla ja sättivät toisilleen: "äkkiä ennenkuin lapset näkee.", lasten ollessa toisella kulmalla huutamassa vastaavanlaisen pullon kanssa: "äkkiä ennenkuin porukat näkee". Ja kuinka ihmiset räkäkännissä himoitsevat toistensa puolisoita yökerhojen vesikloseteissa ja surevat kadonnutta nuoruuttaan. Se on sitä ominaisinta suomalaista juomakulttuuria, jota vasta harjoitellaan ensimmäiset 15 vuotta.

Mieli tekisi kirjoittaa vielä Kokoomuksen Nuoriso Säätiöstä, mutta tyydyn toteamaan vain, että Kokoomuksessa (ja perussuomalaisissa) on hyviäkin näkemyksiä ja tyyppejä, eikä kaikkia pidä tuomita muutaman tekosien perusteella. Sillä me vihervasemmistolaisethan olemme sitä suvaitsevaa kansanosaa joka ei tuomise koko ryhmää yksilöiden perusteella? Eikö niin?

Meninpä saatanan syyllistäväksi.

Anteeksi en pyydä, mutta voin jakaa teille erään viisaan naisen opettaman elämän neuvon. "Kaksi asiaa hoituu parhaiten yksin - Pasianssi ja seksi", joku nainen, joku ohjelma, ehkä Will ja Grace? Alan nyt harjoittamaan toista näistä, kunhan löydän ensiksi vanhat Panssariprikaati -pelikorttini.

Hei vaan.

8/111

En ole blogissani aiemmin ottanut kantaa Iltapäivälehtien uutisointiin, mutta nyt asiaan on pakko tarttua.

Iltalehti.fi julkaisi torstaina artikkelin siitä, että mitä ihmiset kuuntelevat harrastaessaan haureuksia. Blogisti on syvästi vastaan kaikenlaista panemista, joka ei liity oluen tekoon, mutta jonkinlaista empiiristä kokemusta aiheesta juhannuksena 08 kokeneena haluan kuitenkin tähän tarttua.

Artikkeli perustui johonkin tutkimukseen, joka varmaan on taas suoritettu vakioporukan kesken kulmabaarissa, mutta tutkimus kuin tutkimus. No tupakka-askin kanteen saatiin kuitenkin aikaiseksi seuraava lista:

1. Dirty Dancing - Mikä tahansa kappale soundtrackiltä

2. Marvin Gaye - Sexual Healing

3. Ravel - Bolero

4. Berlin - Take My Breath Away

5. Barry White- Mikä tahansa Whiten kappale

6. Marvin Gaye- Let's Get It On

7. Righteous Brothers- Unchained Melody

8. Celine Dion- Titanic Soundtrack / My Heart Will Go On

9. Serge Gainsbourg- Je T`aime

10. Whitney Houston- I Will Always Love you

11. Aerosmith- Don`t Want To Miss A Thing

12. Kings Of Leon- Sex On Fire

13. Rodgers & Hammerstein- Sound of Music

14. Tchaikovsky - 1812 Overture

15. Grease- Grease soundtrack

16. Donna Summer- I Feel Love

17. Boys To Men- I'll Make Love To You

18. ABBA- Mama Mia

19. Tom Jones - Sex Bomb

20. Star Wars - Mikä tahansa kappale soundtrackiltä

Anteeksi nyt, mutta aion nyt esittää muutaman soraäänen. Ensinnäkin numero 20. Mikä tahansa biisi Star Warsin soundtrackilta. En tiedä teidän perversiostanne, mutta minulle combo Imperial March ja seksi tuo mieleen lähinnä pelkkään viittaan ja Darth Vader kypärään sonnustautuneen ylipainoisen keski-ikäisen vetämässä esiin omaa kolmentoista sentin valomiekkaansa. Jos rouva on pukenut ne Jedin paluun Leia vermeet päälle, niin Who is your Daddy -huuto on paikallaan.

Sitten tuo ABBA:n Mamma Mia. Eikös tämä kappale tunneta lähinnä lukiolaisten limudiskon klassikkobiisinä, eikä isin ja äidin hempeily musana? Piti kuitenkin kuunnella kappale tänään aamulla, testatakseni lähteekö nahkavekkari soimaan. Ei onnistunut. Ei edes tiiviin visualisointi harjoitteen avulla. Viimestään kertsin kohdalla jäi fantasian nainen ihmettelemään, kun ovi kävi ja minä olin hänen takaansa hävinnyt baariin bilettämään. Kai tipattomalla saa sentään olla baarifantasioita?

Impotenssiini osuu seuraavaksi Sound of Music. Hetkinen, eikös se ole se elokuva, joka kertoo lähinnä lastenhoidosta? Voisin takertua myös I Will Always Love You ja My Heart Will Go on -kappaleisiin, mutta annan jokaisen pariskunnan, joka jo 15 vuotta himoinnut toisiaan samassa asennossa olla rauhassa. Suosittelisin kuitenkin varomaan, ettei samankaltainen liike tuhoa lonkkia.

Listan ehdoton helmi on kuitenkin Ravelin Bolero. Siis se sinfis kappale, jossa sama melodia toistuu noin 50 kertaa moduloiden joka kerta korkeampaan sävellajiin. "Tittitidii tidididitittididii" kertaa vittu miljoona. Ystäväni, joka rakastaa elokuvia suorastaan rystyset valkoisina linkitti aiheesta tämän lyhärin: http://www.youtube.com/watch?v=NCex9IjPNCo
Kuinkas helvetisti tässä nyt on sitä seksiä? Jos vielä elämässäni kerran saan, niin laitan tämän biisin soimaan vain nähdäkseni, että alkaako kumppani rummuttelemaan tuon virvelin tahtiin perskannikoitani. Itse pelkään tosin enemmän, että alan viheltämään tuota melodiaa kokeillakseni kuinka monta sävellajin nousua äänialani pysyy mukana. Nykyajan kiireyhteiskunnassa on tosin hyvä yhdistää rakastelu ja bänditreenit.

Listalta löytyy myös olennaisia puutteita. Eräs ystäväni osoitti ilmeisimmän eli Finntrollin. Tärkeäksi lisäykseksi koen Robinin Faija skitsoo taas, koska se jos mikä on sterilisaatiota tehokkaampi ehkäisykeino.

Blogisti on nyt selvinnyt viikon ilman alkoholia. Sitä voidaan pitää täällä Vaasakadulla saavutuksena. Yläkerrassani alkoi juuri kahden aineissa olevan ihmisen perheriita ja ensimmäinen asia helähti paskaksi minuutti sitten. Jos minusta ei enää kuulu tässä blogissa, niin päätin käydä yläkerrassa ehdottamassa, että: "hei, mitäs jos tekis lopettaisitte sen ryyppäämisen" ja soittamassa heille Dirty Dancing - Time of my Life kappaleen.

7/111

En juonut mitään, mutta ulkokuvaukset kestivätkin yllättäen yö neljään.

Kuvastan tämän hetkistä olotilaani, kun poden tässä jotain migreeniin viittaavaa ja piti aloittaa työt jo kaksi tuntia sitten.

Tämä on haiku

Voi vitun vittu!
Ei Perkeleen Helvetti!
Vitun Saatana!

6/111

Tja huhhuh.

Jos nukkuu yöllä 5 tuntia, niin on aivan sama onko darrassa vai ei. Se on koko homma vituiksi ja rahat menee yhtälailla.

Rantauduin yöllä baarista kahden aikaan ja kolmelta petiin. Kun kello herättää kasilta, niin ei naurata. Tietysti on hauska olla selvinpäin baarissa ja mutta ei sillä lopputuloksella paljoa eroa ole. Väsyttää, vituttaa ja yksi juoma (kokis tai mehu tai mikä ikinä) on saman verran, kuin kalja. Mitä vittua. Ei rahallisesti kyllä tunnu tämä juomattomuus.

Kouvostoliiton porukat olivat yllätyksekseni hyvinkin mukavaa sakkia, mutta lähdin silti töykeästi kesken illan pois ja vaihdoin mestaa. Olenhan sosiaalinen perse, varsinkin selvinpäin. Maltalainen Riekko osoittautui mitä tylsimmäksi pelivalinnaksi Lepakkomiehen jälkeen. Lähinnä siksi, että mua nyt ei kyllä isketä usein baarissa, mutta silloin kun isketään, niin se on sellainen ihmisraunio, että... Näin kävi siis tänäänkin heti puolenyön jälkeen. Mutta totta se on. Muistan vielä kun täytin 19, joka on ihme koska en muista edes pääpiirteittäin vuosia 2006 ja 2010. Tällöin kaverini oksensi Tampereella silloisen Rusty Angelin lattialle ja minua herutteli semmoinen 60v ratapirkko. Hyvää syntymäpäivää sinulle rakkain. No jaarittelut sikseen.

Täytyy sanoa, että harvoin tulee soiteltua niin sinne päin, kuin tänään. Rullaan sen väsymyksen piikkiin, mutta sainpahan muutaman ihmisen ottamaan muutaman pyörähdyksen groovaavan chilloutini tahtiin. En kyllä saatana tiedä onko se hyvä juttu laittaa ihmiset tanssimaan kirpputorilla, mutta tulipahan tehtyä, enkä kadu mitään.

Nopeiden palaverien jälkeen meikä on nyt odotellut kuin kuuta nousevaa, että pääsee lauantai illaksi kuvauksiin. Kyllä, näin se täytetään halutun poikamiehen lauantai. Toljotetaan kuset housuissa pakkasessa viikset räässä, jotta saadaan taidetta ulos. Ei, lopputeksteissä kiitos seisoo, jos vain joku muistaa mua enää siinä vaiheessa. Palkaksi luvattiin: "Saat viinaa sitten jossain vaiheessa, kun tuut järkiisi..."

Eilen mun tipatonta kyllä kyseenalaistettiin. Ja oikeastaan kaikki ne asiat mitä epäilin kouvolalaisista pitivät paikkansa. Tai osien kohdalla ainakin. Tipattoman järkevyys oli tapetilla, samoin Antabus (tuo Turkin Paunu). Eräät kaverit yrittivät kyllä aktiivisesti saada mua juomaan, yksi yritti jopa lavastaa sitä. Mutta minä olen kuin muuri. Ei oo enää montaa sataa päivää jäljellä.

Nyt tekemään elokuvaa.

5/111

Te rakkaat kolme lukijaa. Vai olenkohan egotrippipäissäni lukenut tämän itse kolmesti?

Torstai on takana. Mikä ihanuuksien ihanuus ja voittojen voitto. Tosiasia on kuitenkin se, että nyt se peli vasta syvenee ja maalivahtikin alkaa mennä kyykkyyn. On nimittäin perjantai. Perjantai se vasta paha päivä onkin. Silloin juovat kaikki muut, paitsi ne jotka ovat töissä. Ne kun juovat sitten viikolla. Minä saan palkat kaljana, joten yleensä oon tupannut juomaan perjantaisinkin. Siis omaksi huvikseni viikolla ja perjantaisin sitten... No te ymmärrätte kyllä.

Kyseessähän ei ole annosmäärät, vaan se jatkuva pari kaljaa ja lopulta kerran viikossa enemmän.

No mutta on perjantai ja olen ajanut itseni tilanteeseen, joka on mitä valitettavin. Joudun lähtemään keikalle, joka on punkkikeikka, ihmisten kanssa joita en tunne, jotka ovat juoneet vitusti viinaa, edeltävillä jatkoilla, joissa en tunne ketään, paitsi tiedän että ne on kaikki Kouvolasta. Niin vittu. Kouvolalaiselle, kun yrität selittää, että miksi mä nyt en tänää juo viinaa, on kuin yrittäisi selittää liivimiehelle, että se pyörä kaatui vahingossa. Miten saatanassa minä tästä selviän? Olen pallotellut vaihtoehtojen kanssa, että täytän tuon tyhjän lippuviina pulloni vedellä tai sitten teeskentelen, että minulla on rankka Antabus kuuri. No lippuviinan sudenkuoppa on se, että joku haluaa kuitenkin osalliseksi ja Antabus tuo mieleeni lähinnä turkkilaisen joukkoliikenne yrityksen. Mahdollisuudet kuitenkin on, että Kouvostoliittolaiset tuntevat aineen oikeasti, niin pitää kehittää jotakin parempaa.

Jotta tilanne ei olisi näinkään yksinkertainen, on ainoa tilaisuudessa puolellani oleva ystäväni, Kouvola,  luvannut olla siinä kunnossa, että saan kantaa sen sohvalleni nukkumaan. Vaikka Lepakkomiehestä kotiini on vain kolme korttelia, niin turpiinhan mä saan sillä matkalla, kun tajutonta tyttöä kannan palomies otteella kohti kotiani. Lisäksi vaikka tyttö ei paina mitään, niin en sitä silti saa kannettua. Kuntoni on niin paska, että hengästyin äsken kantaessani sata metriä tyhjää alumiinisalkkua. Huhhuh.

No sehän vasta tämän ojasta allikkoon tilanteen napakymppi onkin, että ystäväni Elokuvatapahtumatuottaja herätti minut tekstiviestillä jonka sisältö oli seuraava: "Hei, nyt aloitetaan sulkkis, ja puntti, ja juoksumatto... heti nyt... maanantaisin... ilta vai aamu...". Vaikka en ole krapulassa, niin olen silti herkässä tilassa. En ehkä itke televisio-ohjelmille (amazing home makeover), mutta teini-iän epävarmuudet ovat silti aamuisin lähempänä kuin koskaan. No tähän tekosyyhyn vedoten sanoin, että ok. Lähetään, mutta katsotaan päivää vielä myöhemmin.

Alan olla se lupaus, minkä aviomiehet tekee humalapäissään tiistain ja keskiviikon välisenä yönä vaimolleen. "Kyllä minä parannan tapani, lopetan tän juomisen ja alan urheileen..." ja vielä tarkemmin alan kuulostaa siltä yhdeltä sketsiltä, jossa eräs Petteri Summanen könyää pihalla: "Minä en ansaitse teitä... Minä toin sinulle piiraan, mä oon syöny sen piiraan..."

No anyway. Tipaton auttaa, koska lauantai aamuna olen levylassena täällä: https://www.facebook.com/events/234084983383946/?fref=ts

4/111

Hei te pikku hamsteriposket

Suurin osa tän blogin lukijoista varmaan tuntee mut paremmin, kuin mä itse (hei äiti), mutta avataan vähän taustoja.

Minä olen 26 -vuotias, orastavasti keskivartalolihava ja tulevaisuudessa kaljuuntuva mies, jolla ei ole naista. Siis hyvin perinteinen suomalainen mies. Duunaan itselle tärkeitä juttuja, kuten kasvatan partaa ja piereskelen. Samoin syön ja nukun. Kuten noin jokainen teistä. Tai no, äitini ei kasvata partaa.

Olen myös keskivertoa tuntemattomampi klubijärjestäjä ja DJ ja elokuva-alan opiskelija ja työntekijä. Vaikkei minulla kummallakaan kentällä ole naisia houkuttelevaa nimeä, niin olen joissain määrin ansioitunut. Ansioitunut ainakin siinä mielessä, että saan kutsun ilmaisen viinan bibiksiin tai palkkani nestemäisenä viikoittain, ellei useammin. Toimin aloilla, joissa voi yhtäkkiä huomata juoneensa kymmenenä päivänä putkeen ja erilaiset rännit ovat arkipäivää.

No tein kuitenkin lupauksen meidän kaikkien palvomassa Facebookissa, että olen juomatta niin monta päivää, kuin tämä status saa tykkäyksiä. No tämän viikon maanantaina 29.10.12 aloitin juomattomuus putken, joka kestää 111 päivää. Laskin häthätään, että saan alkaa juomaan 17.02.13 heti, kun kello on lyönyt kyseisen sunnuntain puolelle.

Jännittäväähän tässä on se, että kaikille perinteisen joulun, uuden vuoden ja pikkujoulukauden lisäksi tulen kohtaamaan alkoholipalkkion ainakin kuudella keikalla tänä vuonna ja opinahjossani on tiedossa ainakin seitsemät illan istujaiset ennen joulua. Nämä ovat tilaisuuksia, joissa en selvinpäin ole paljoa päivystänyt.

Oman itseni kannalta pidän tätä blogia, joten totean tässä kohtaa kuten yleensä niille, jotka multa toivovat jotain Shakiraa kesken DNB setin: "Ai Shakiraa, joo ootas... Joo en mää sellasta paskaa soita..."

Katuhaukka

Osoitteita
https://www.facebook.com/pages/Breathe/156948121084102