1/2 melkein

Joo, en oo kirjoitellut, mutta se johtuu yksin siitä syystä, että söin nälissäni vahingossa oman salasanani.

Kaippa se olisi pakko keskittyä taas aiheeseen, kun puoliväli tässä tipattomassa lähenee uhkaavasti. Tänään tulee meinaan 54 päivää täynnä, joka oli viime vuotisen tipattomani reaali kesto. Sunnuntaina kello 1200 klöntti vispaa itsensä tasan puoliväliin.

Voisi kuvitella, että alkaisi jo helpottaa, mutta rakkaat hamsterinposket, se on vale. Maanantaina istuin Helsingin kadun kapakassa ja seuruettani kiusatakseni nostin erästä pulloa kohti huuliani. Täydellisessä mainosmaailmassa, täydelliset ja hyvännäköiset ystäväni syöksyisivät kilvan auttamaan minua, kunnes minä hymyillen laskisin pullon takaisin pöytään ja kaikki kaikki nauraisimme kilvan, jonka jälkeen planssit ja loppu jingle.

En saa ystäviltäni enää kannustusta, vaan viikon sisään minulle on kahdesti sanottu: "vittu, kun sä olet perseestä, kun sä et juo", kerran: "ei sulle enää voi oikeen soittaa, kun ei voida mennä juomaan", kerran: "harmi, kun sä kusit tuon sun lakkos! Mennää juomaan!" ja tässä kyseisessä pöydässä, tällä kyseisellä hetkellä: "Juo, noni, juo juo, ei kerrota muille!!"

Nostaessani kaljan haju tulvahti sieraimiini ja olin jo valmis: "jättämään kaiken ja muuttamaan hänen kanssaan Euraan", mutta pitkän sadattelu sarjan päätteeksi sain pullon koskemattomana takaisin pöytään.

Mitään hyvää tämä kaljattomuus ei ole kuitenkaan tehnyt. Vaikka olen laihtunut jo siinä määrin, että minulle taidettiin flirttailla tänään, niin ei se paljoa auta. Olen vapaa aikani käyttänyt lähinnä uskonnollisten tekstien tulkisemiseen, varhaisteini-ikäisille tytöille suunnattuihin flashpeleihin ja erilaisten viiksien muotoiluun. Kun ystäväni näki minun orastavat handlebar viikset, hän totesi vain: "tuo tipaton on muuttanut sua sisältä".

Lähestyessämme kolmatta kvartaalia täytyy todeta, että olen peloikkaampi, kuin koskaan.