Te rakkaat kolme lukijaa. Vai olenkohan egotrippipäissäni lukenut tämän itse kolmesti?
Torstai on takana. Mikä ihanuuksien ihanuus ja voittojen voitto. Tosiasia on kuitenkin se, että nyt se peli vasta syvenee ja maalivahtikin alkaa mennä kyykkyyn. On nimittäin perjantai. Perjantai se vasta paha päivä onkin. Silloin juovat kaikki muut, paitsi ne jotka ovat töissä. Ne kun juovat sitten viikolla. Minä saan palkat kaljana, joten yleensä oon tupannut juomaan perjantaisinkin. Siis omaksi huvikseni viikolla ja perjantaisin sitten... No te ymmärrätte kyllä.
Kyseessähän ei ole annosmäärät, vaan se jatkuva pari kaljaa ja lopulta kerran viikossa enemmän.
No mutta on perjantai ja olen ajanut itseni tilanteeseen, joka on mitä valitettavin. Joudun lähtemään keikalle, joka on punkkikeikka, ihmisten kanssa joita en tunne, jotka ovat juoneet vitusti viinaa, edeltävillä jatkoilla, joissa en tunne ketään, paitsi tiedän että ne on kaikki Kouvolasta. Niin vittu. Kouvolalaiselle, kun yrität selittää, että miksi mä nyt en tänää juo viinaa, on kuin yrittäisi selittää liivimiehelle, että se pyörä kaatui vahingossa. Miten saatanassa minä tästä selviän? Olen pallotellut vaihtoehtojen kanssa, että täytän tuon tyhjän lippuviina pulloni vedellä tai sitten teeskentelen, että minulla on rankka Antabus kuuri. No lippuviinan sudenkuoppa on se, että joku haluaa kuitenkin osalliseksi ja Antabus tuo mieleeni lähinnä turkkilaisen joukkoliikenne yrityksen. Mahdollisuudet kuitenkin on, että Kouvostoliittolaiset tuntevat aineen oikeasti, niin pitää kehittää jotakin parempaa.
Jotta tilanne ei olisi näinkään yksinkertainen, on ainoa tilaisuudessa puolellani oleva ystäväni, Kouvola, luvannut olla siinä kunnossa, että saan kantaa sen sohvalleni nukkumaan. Vaikka Lepakkomiehestä kotiini on vain kolme korttelia, niin turpiinhan mä saan sillä matkalla, kun tajutonta tyttöä kannan palomies otteella kohti kotiani. Lisäksi vaikka tyttö ei paina mitään, niin en sitä silti saa kannettua. Kuntoni on niin paska, että hengästyin äsken kantaessani sata metriä tyhjää alumiinisalkkua. Huhhuh.
No sehän vasta tämän ojasta allikkoon tilanteen napakymppi onkin, että ystäväni Elokuvatapahtumatuottaja herätti minut tekstiviestillä jonka sisältö oli seuraava: "Hei, nyt aloitetaan sulkkis, ja puntti, ja juoksumatto... heti nyt... maanantaisin... ilta vai aamu...". Vaikka en ole krapulassa, niin olen silti herkässä tilassa. En ehkä itke televisio-ohjelmille (amazing home makeover), mutta teini-iän epävarmuudet ovat silti aamuisin lähempänä kuin koskaan. No tähän tekosyyhyn vedoten sanoin, että ok. Lähetään, mutta katsotaan päivää vielä myöhemmin.
Alan olla se lupaus, minkä aviomiehet tekee humalapäissään tiistain ja keskiviikon välisenä yönä vaimolleen. "Kyllä minä parannan tapani, lopetan tän juomisen ja alan urheileen..." ja vielä tarkemmin alan kuulostaa siltä yhdeltä sketsiltä, jossa eräs Petteri Summanen könyää pihalla: "Minä en ansaitse teitä... Minä toin sinulle piiraan, mä oon syöny sen piiraan..."
No anyway. Tipaton auttaa, koska lauantai aamuna olen levylassena täällä: https://www.facebook.com/events/234084983383946/?fref=ts
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti