25 takana ja taitelijapikkujoulut -festivaaliraportti

Kivat tuuballesi,

On ollut taas harvinaisen vaiherikas viikko. Maanantaina en tehnyt mitään, tiistaina pahoitin mieleni, keskiviikkona kävin levyilemässä Pueblossa ja torstaina en tehnyt yhtään mitään. Onneksi on kuitenkin perjantai ja pikkujoulukausi.

Mä haluaisin tavata sen jätkän, joka on miettinyt, että ennen joulua olis hyvä lähtee porukalla vetään aivan saatanasti viinaa ja paneskellä toimiston Kirsin kanssa, jotta sitten kotona on joulupöydässä varmasti tarpeeksi vaikea olla. Ihan kuin sen puolison naama ei vituttais jo muutenkin. Kysyn vaan: miksi pitää tällainen haureuden ja mokaamisen synnyinjuhla ajoittaa juuri ennen vuoden pahinta sukulaishelvettiä? Onko kiva kärvistellä tuskissaan aaton aatosta tapaninpäivään anopilla: "Oi, ompa tämä perunalaatikko hyvää!" samalla, kun rouva kyyneleet silmissä miettii, kuinka uuden vuoden jälkeen muuttaa lasten kanssa pois?

Silti.

Tänään oli kuitenkin legendaariset taidekoulun pikkujoulut. En siis puhu omasta koulustani, missä kyllä juhlistetaan aina jokaista elokuvaa tai muuta tapahtumaa viinitonkat tanassa, vaan toisesta merkittävästä taidekoulusta Suomen kentässä. Meidän koulussa bileet kun usein keskittyvät siihen, että talosta poistutaan heti, kun Salkkarit loppuu, jatkamaan johonkin lähiöravintolaan tai perussuomalaisten kantikseen. Ei, nämä toisen koulun bileet ovat top notch. Tai ainakin tavallaan.

Blogistilla on suuria vaikeuksia mahduttaa kaikki illan asiat tähän yhteen kirjoitukseen järkevästi. Iltaan mahtui niin paskaa DJ-toimintaa, blogifaneja, tanssilattian julma totuus, julkkisia, reunion, kuvaaminen bileissä, seksikäs taideala ja vaikka sun mitä.

Koko homma alkoi siitä, että erään junkkaystäväni kaveri oli lähettänyt terveiset minulle, että haluaisi blogille jatkoa. No terveisiä takaisin tälle "kuumalle sinkkunaiselle", puhelinnumeron voit jättää tuonne kommentteihin. Jos vaikka bloggailtaisiin jatkossa lähemmin, heh ;)

Siinä missä toisen koulun bileet pidetään ihan oikeasti eteisessä, niin täällä tilana on iso halli, jossa on staget, valot, pelit ja pensselit. Näissä bileissä ovat messissä kaikki entisistä oppilaista tuleviin wannabe taidehipstereisiin ja kaikkia yhdistää tarve päteä ja vähän enemmän kuin orastava alkoholismi. Bileissä oli naamiaisteema. Koska bileet olivat viimeinen laatuaan, niin jengi oli poismenon johdosta pukeutunut taivaallisen teeman mukaisesti enkeleiksi. Yhdelle enkelimimmille täytyy antaa kuitenkin propsit, kun se suoritti tämän haavoittuneen enkelin roolin todella antaumuksella, oli hankkinut kyynärsauvat ja jopa kipsin jalkaan. Todellinen enkeli taisi kuitenkin olla se, joka kiiruhti naistenvessaan sylissään viisi rullaa Lambia.

Heti alkuun haluan suorittaa kiitokset, koska loppu on pelkkää haukkua. Kiitos sille simpsakalle kyypparimimmille, joka toi mulle kokiksen yläkertaan myytyään ensin ei-oota. Juoksi ihan perään. Voit laittaa kans puhelinnumeroo tonne kommentteihin. Soitan sit, jos vaikka toisit mulle lisää kokista vaikka mun himaan, vai mitä, heh ;)

Sitten haukut. Paikkaa oli laitettu nätiksi, mutta en ymmärtänyt, että miksi saliin oli pitänyt jättää lakanat kuivumaan?

Pyykit

Koska koulun entisiä oppilaita ovat mm. Petri "kyllä sitä aina perjantaihin jaksaa, koska silloin tulee Mitä maksaa" Liski, niin voitte kuvitella, että paikalla oli myös aikamoinen määrä julkisuuden henkilöitä. Sen enempää namedroppailematta, niin heitän vähän toisenlaisen dropin. Paikalla oli nimittäin Skrillex.

Skrillex

Pihalla käytiin myös ankaraa keskustelua taiteesta. Eräs nuori neito oli kovin halukas opiskelemaan tässä kyseisessä opinahjossa. Koska koen velvollisuudekseni, useiden muiden kolleegoideni tavoin, suojella nuoria ja viattomia sieluja, totesimme yhteen ääneen: "älä vittu oo tyhmä!" Tytön naivistinen ja puhdas intohimo, sekä käsitys siitä, että hän on elämässä aivan vitun paljon pidemmällä, kuin me vuosikymmenen vanhemmat jäärät oli ihastuttava: "Siis, kun mä koen, että mulla on jotain annettavaa taiteelle, koska mä olen mä, oma itseni. Ei oo toista mun kaltaista ja mun pitää vaan löytää ne porukat, jotka ymmärtää mua". Yes but why?

No mutta tärkeimpään, eli alkoholiin. Sitä riitti taas paikalla ja ihmiset olivat kauttaaltaan sulavassa humalassa. Lähinnä ihmetyttää, että jos seisoo tilanteessa, jossa ketään muita ei ole viiden metrin säteellä, niin tälläisessa humalassa oleva ihminen onnistuu silti tönäisemään ja astumaan samalla varpaille. No nyt niitä oli paikalla lähemmäs 300. Kupit lentelivät nurin ja ihmiset törmäilivät toisiinsa. Itse eksyin, vittu kolmatta viikkoa putkeen, tanssilattialle. Rupeaa kohta pelottamaan. Jos haluaa hyvää refleksitreeniä, niin suosittelen pikkujouludiskoa. Siellä meinaan viuhuu ilmassa nyrkkiä, pulloa, jalkaa, huivia ja jos jonkinmoista tissiä. Iskuja tulee joka puolelta.

Tärkein hetki baarissa on kuitenkin 15 minuttia ennen pilkkua. Silloin on aina toimia, halusi mitä tahansa. Sillon tulevat parhaat tanssit, narikassa ei ole jonoa ja vastakkainen sukupuoli on laskenut standardinsa alimmilleen. Itse antauduin kuumaan tanssiin. Tilanne sai kuitenkin kammottavan käänteen. Ihmiset näyttävät hyvältä tanssiessaan pimeässä ja strobo on pahimmankin superpallohasardin suurin ystävä, koska sen kanssa näyttää aina tanssivan tahdissa. Nyt kuitenkin liian aikaisin tullut valomerkki pilasi kaikki mielikuvani. Valot meinaan rävähtivät päälle ja musiikki vielä soi. Herran saatana, ne äsken kauniit ihmiset muuttuvat hikisiksi palleroiksi, joiden meikit ovat levinneet, tukat sekaisin ja dallasit puskevat kainaloista. Tämä ei kyllä inspiroi etsimään mitään seuraa. Tai no. Vieressäni sylikkäin intiimisti tanssinut pari oli lähimpänä seksiä, mitä olen ollut kolmeen vuoteen. Suurempi menetys oli, että lattialla virtasi varmasti neljäkymmentä litraa läikkynyttä kaljaa.

Kaljat maassa

 

Alareunassa nähtävä kaunotar oikein vaatimalla vaati, että pääsisi blogiini. No mainostus ei ole ikinä pahasta, koska kyseessä on Arabianrannan halutuin seuramies. Catch it while you can!

Seuraava epistola sattui sitten ulkona, kun pseudonyymit morsian ja kyseinen Arabianrannan halutuin seuramies löysivät kuormalavan. Yleensä ihmiset roudaavat kännissä kotiin jonkun hoidon, mutta voihan sitä yöksi kotiin viedä vaikka apteekin valomainoksen tai liikennemerkin. Herra tietää, että kerran kuljin pitkin Helsingin katuja kantaen mukanani kimpaletta, ei kultaa, vaan asvalttia. En tiedä miksi, mutta se oli perkeleen kaunis pala asvalttia. Miksi siis ei eurolavaa? Kaikki ansaitsevat rakkautta?

Lopuksi kuitenkin esitän tärkeimmän asian meikäläisen To-Do -listalta. Sen verta olen selvinpäin ollut, että piti kirjoittaa tämä ihan ylös.

Clear app tekee to-do -listat näppärästi.

Ps. Eräs kuuma ohjaaja halusi, että mainitsen hänet tässä blogissa. Laita hei numeros tonne kommentteihin, ni mä soitan sulle ja tehään vaikka leffa. Tiäksää, Heh ;)

tschüss motherfuckers!